perjantai 8. marraskuuta 2013

How many secrets can you keep?

Mulla oli tänään ensimmäinen psykiatrilla käynti. Jännitin ihan liikaa, mutta turhaan. Vaikutti mukavalle naiselle! Keskusteltiin mun asiat läpi ja mietittiin jatkoa. Sain lähetteen muutamiin kokeisiin ja uuden ajan ensi torstaille. Olin tosin taas aamulla valmis perumaan ajan, mutta onneks en tehnyt sitä! Ehkä kaikki menee vielä hyvin, vaikka ahistaakin puhua mun asioista täysin tuntemattomalle ihmiselle. Keskutelun jälkeen tuntui, että kaikki mun ympärillä tiesivät kaiken. Ahdisti kävellä kadulla muiden silmien alla. Hautauduin sateenvarjoni alle ja sytytin tupakan. Ehkä toisen käynnin jälkeen en tunne enää samaa.

Mulla on taas ollut kausi, kun mikään ei kiinnosta. Ärsyttää melkein jokanen ihminen mun ympärillä. Koulussa mun on ollut pakko käydä niiden poissaolojen vuoksi. Oma ulkonäkökin ärsyttää vielä enemmän, kuin ennen. Joskus olin edes tyytyväinen tukkaani tai vaatteisiini, mutta en enää. Haluaisin muutosta, mutta en uskalla tehdä mitään. Sanonko vielä kerran, että är-syt-tää.

Kujo tulee mun luo vihdoin viikonlopuksi! Ei olla keretty näkemään tai juttelemaan pitkään aikaan kunnolla. En oo kertonu hälle mitään. Enkä usko, että kerronkaan. Yksi "ulkopuolinen" sai jo hiljattain tietää ja se on jo aivan liikaa. Pelottaa. Pelottaa, että muut saa tietää.



Joku puhuu mulle jotain, kysyy vaikka sytkärii.

2 kommenttia: