En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka luulee parisuhteen olevan ainaista ruusuilla tanssimista. Sellaista mitä tapaa elokuvissa ja netissä jyllänneissä quote-kuvissa. Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut odottavani sitä itsekkin. Tai ainakin osittain. Odotan liikaa. Miksi? En osaa sanoa, mutta en tahdo asian olevan niin. Mihin mä tarvitsen niitä jatkuvia kehuja ja rakkauden tunnustuksia, kun niitä löytyy päivittäisestä elämästä jo valmiiksi pienin sanoin ja elein ihan huomaamattani? Tottakai välillä tuntuu ihanalle kuulla asiasta suorin sanoin, mutta ei se ole välttämätöntä. Parisuhde kuitenkin on ja elää, joten miksi murehtia turhaan? "Kaikki on hyvin" mä hoen itselleni ja yritän olla entistä parempi minä.
Ja kun sä sanoit mun tehneen elämäni suurimman virheen, kun rakastuin suhun mä en usko siihen, koska Sinä olet parasta mitä mulle on ikinä koskaan tapahtunut. Sinut tahdon nähdä ensimmäisenä, kun aamulla herään ja Sinut mä tahdon sisältyvän mun jokaiseen päivään. Aina.
Rakastan sua, Sinä.
