Tunsin tänään pitkästä aikaa olevani onnellinen. Edes hetken. Se kesti pienen hetken. Tarkalleen noin kaksi tuntia. Kaksi tuntia onnellisuutta ja onnen kyyneliä. Ehkä vähän surunkin.
Onneksi näen heidät vielä kerran. Minun ihanat tyttöni, jotka ovat auttaneet mua eteenpäin aina. Toivon, että olisi jo se päivä. Toivon myös, ettei se päivä tulisi koskaan.
Ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti