Mua pelottaa. Mua pelottaa ihan liikaa. Ulkona riehuva tuuli saa mun ikkunat helisemään. Makaan peiton alla puristaen kännykkääni. Toivon turvaa. Turvaa, jossa pelkoni katoaisi kokonaan. Paikkaa, jossa voisin tuntea itseni onnelliseksi. Milloin musta tuli tälläinen? Masentunut, sisäänpäin suuntautunut, syömishäiriöinen, sosiaalisia tilanteita pelkäävä hauras poika. Mitä mulle tapahtui? En halua enää olla sellainen, mutta en osaa hyväksyä itseäni tälläisenä lihavana rumiluksena ja antaa asioiden olla. En edes tiedä miten muuttua.
Haluaisin vaan olla hetken yksin. Nukkua hyvin, olla ilman stressiä tai ahdistusta ja ladata akkuja. Työssäoppiminen vie mun kaikki voimat. Mulla on heikko olo koko ajan. Joudunkin usein töissä istua hetkeksi alas, etten pyörry. Poltan nykyään liikaa tupakkaa.
En osaa enää olla "normaali".
Erään maailman ihanimman bändin uusi tuotanto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti